Syömishäiriöt

Syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä, joita määrittävät vääristynyt tai pakonomainen suhtautuminen syömiseen ja ruokaan sekä liikuntaan ja omaan kehonkuvaan. Tunnetuimpia syömishäiriöitä ovat anorexia nervosa (laihuushäiriö) ja bulimia nervosa (ahmimishäiriö). Anoreksiaan kuuluu voimakas lihomisen pelko, joka johtaa vähäiseen syömiseen tai jopa itsensä näännyttämiseen ja sitä kautta usein vaarallisen alhaiseen painoon. Anorektikolle jo pelkkä ruuan näkeminen saattaa aiheuttaa pelon tunteita. Bulimialle tunnuksenomaisia ovat ahmimisjaksot, joita seuraa oksentelu tai laksatiivien käyttö, koska ylimääräisiksi koetuista kaloreista on tarve päästä eroon.

Lisäksi on olemassa epätyypillisiä syömishäiriöitä. Tällaisia ovat esim. ahmintahäiriö (Binge Eating Disorder, BID) ja ortoreksia. Ahmintahäiriöön kuuluu nimensä mukaisesti ahminta mutta ilman tarvetta oksentaa.  Ortoreksiaa sairastavalla henkilöllä on pakonomainen tarve syödä mahdollisimman terveellisesti. Ortoreksia ei ole yhtä vaarallinen kuin muut syömishäiriöt, mutta se saattaa vaikeuttaa elämää huomattavasti.

Kaikkien syömishäiriöiden oireita voivat olla esim. Suuri ja nopea painonmuutos, erikoiset ruokailutottumukset ja mielialan muutokset. Monesti syömishäiriöihin liittyy myös masennusta, ahdistuneisuutta ja erilaisia pakko-oireita.

Syömishäiriön syitä ei tunneta tarkkaan. Nykytiedon valossa sen voivat laukaista erilaiset psyykkiset tekijät (esim. Stressi, koulukiusaaminen, läheisen kuolema), geneettinen alttius ja laihuutta ihannoiva kulttuuri. Syömishäiriön puhkeamisen taustalla on harvoin yhtä yksittäistä syytä, ja usein ongelma tunnistetaankin vasta, kun tilanne on edennyt jo pahaksi.

Apua syömishäiriöön

Hoitamatta jäävä syömishäiriö saattaa aiheuttaa vakavia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia. On erittäin tärkeää, että hoito päästään aloittamaan nopeasti, jotta ongelmat eivät kasva liian suuriksi ja pysyviltä vaurioilta vältytään. Erityisen haastavaksi syömishäiriön hoidon tekee se, ettei sairastunut välttämättä itse koe tarvitsevansa apua tai myönnä sairauden olemassaoloa.

Ravitsemuskuntoutus on syömishäiriön hoidon ytimessä, mutta monesti rinnalla toteutettavasta psykologisesta hoidosta, lääkehoidosta, psykofyysisestä fysioterapiasta ja toimintaterapiasta on myös suuresti apua.

Toimintaterapian osa-alueita syömishäiriön hoidossa: 

• Ruokailutilanteiden tukeminen: Varsinkin anorektikolle ruokailutilanteet saattavat olla erittäin ahdistavia. Toimintaterapiassa voidaan etsiä ahdistuksenhallintakeinoja, joiden avulla ruokailu, ruuanlaitto, ruokaostosten tekeminen ja syömisen jälkeiset tilanteet sujuisivat helpommin.
• Toiminnallisen tasapainon tukeminen: Kun ruoka hallitsee elämää, moni muu arjen osa-alue häiriintyy. Toimintaterapeutti auttaa syömishäiriöistä tasapainoisen arjen rakentamisessa, johon sisältyy mielekkäitä vapaa-ajan toimintoja ja itsestä huolehtimista.
• Lähiympäristön opastaminen: Syömishäiriötä sairastavan lähipiiri tarvitsee paljon tukea. Toimintaterapeutti voi opastaa syömishäiriöön sairastuneen läheisiä ruokailutilanteiden tukemisessa.
• Arjen toimintakyvyn tukeminen: Toimintaterapeutti jalkautuu potilaan arkiympäristöön ja pohtii yhdessä asiakkaan kanssa keinoja, joiden avulla syömishäiriöstä kuntoutumista voidaan jatkaa myös koti-, työ- ja kouluympäristössä.
• Itsetunnon tukeminen: Syömishäiriöön liittyy monesti itsetunto-ongelmia ja negatiivinen käsitys omasta kehosta. Toimintaterapeutti auttaa itsetunnon rakentamisessa ja kehonkuvan eheyttämisessä.

Oletko huolissasi omasta tai läheisesi toimintakyvystä? Ota yhteyttä asiakaspalveluumme, niin etsitään yhdessä juuri teille sopiva toimintaterapeutti.

Lisää tietoa syömishäiriöistä löydät Syömishäiriöliiton sivuilta.